Suositut tekstit

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Pentti Airio: Walter Horn. Ensimmäinen jääkäri ja kylmän sodan Pohjola-aktivisti. Docendo 2013. 264 s.

Keisarillisen Aleksterin Yliopiston (Helsingin yliopiston) lääketieteen opiskelija Walter Horn oli mukana loka-marraskuussa 1914 ensimmäisissä keskusteluissa, jotka johtivat Suomen jääkäriliikkeen syntyyn. Yhdessä Teknillisessä korkeakoulun teekkarin Bertel Pauligin kanssa Horn lähetettiin joulukuun alussa Tukholmaan, jossa he laativat yhdessä historian professori Herman Gummeruksen kanssa kirjelmän Saksan Tukholmassa olevalle sotilasasiamiehelle. Siinä tiedusteltiin mahdollisuutta saada 150 ylioppilaalle sotilaskoulutusta Saksassa. Yhteys sotaa käyvän Venäjän viholliseen oli maanpetoksellinen ja tekijöilleen hengenvaarallinen.

Helmikuusta 1915 lähtien Horn, Paulig ja 1 888 muuta suomalaista saivat  Saksassa sotilaskoulutusta, heistä muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoon 27, joka taisteli Saksan joukoissa Venäjää vastaan. Itsenäistyneeseen Suomeen joukko palasi helmikuussa 1918 osallistuen vapaussotaan ja punakapinan kukistamiseen ja muodostaen puolustusvoimien rungon. Yliluutnantti Paulig johti komppaniaa Tampereen taisteluissa ja kaatui Viipurin valtauksessa 26.4.1918.

Walter Horn osallistui Missejoen ja Riianlahden taisteluihin, mutta sai tuberkuloosin, johon jääkäreistä kuoli lähes sata. Muiden palatessa Suomeen Horn jäi Saksaan hoitoon ja sen jälkeen kanslistiksi Suomen Berliinin-lähetystöön. Luutnanttina Horn määrättiin Karjalan kaartiin komppanianpäälliköksi 1919. Hän palveli sotien välillä mm. Helsingin komendanttina, mutta terveydeltään heiveröisenä häntä ei määrätty rintamakomentajaksi, vaan hän toimi toisen maailmansodan aikana Suomen sotilasasiamiehenä Saksassa ja Unkarissa.

Sodan jälkeen eversti evp. Walter Horn eri tehtävissä Sähkötyönanatajain Liitossa, Suomen Palloliitossa ja Suomen Ampujain Liitossa. Horn teki arvokasta työtä sodan jälkeen erotettujen upseerien ja asekätkijöiden perheiden auttajana ja presidentti P. E. Svinhufvudin patsaan ja elämäkerran keskeisenä puuhamiehenä.

Eniten uutta poliittiseen historiaan Airion teos tuo kuvaamalla teoksensa jälkiosassa yksityiskohtaisesti ns. Pohjola-aktivismin vaiheet. Tavoitteena oli Suomen, Ruotsin ja Norjan puolueettomuus- ja puolustusliitto. Walter Horn laati yksin ja yhdessä muiden kanssa kirjeitä ja muistioita ja lehtikirjoituksia, rakensi koti- ja ulkomaista  yhteysverkostoa sekä hankki varoja ja maksoi kuluja itse yhdessä Lauri Tahko Pihkalan kanssa. Vuodesta 1959 Horn toimi kuolemaansa 1972 saakka 1970-luvun alkuun jatkuneen mielialan muokkauksen keskushenkilönä. Hornin laajan yksityisarkiston ansiosta hanke saa tärkeän kuvauksen, etenkin kun liitteenä ovat luettelot aktivistien informoimista henkilöistä, muistioista ja Hornin leikekansioista.

Prikaatikenraali evp. ja Suomen sotahistorian dosentti Pentti Airio on sijoittanut Walter Hornin kiehtovan elämäntarinan laajempaan kertomukseen jääkäreistä ja  Suomen itsenäisyystaistelun vaiheista aina Venäjän sortokauden lopusta ETYK-aikakauteen. Airio tiivistää Walter Hornin elämäntyön:

"Hänestä ei tullut varakasta lääkäriä vaan pienipalkkainen jääkäriupseeri. Hänestä ei tullut suurten sotajoukkojen rintamakomentajaa, vaan hänestä tuli taustavaikuttaja ja esikuntamies. Voidaan todeta, että hänen uransa niin sotilaana kuin siviilinä oli palvelusta Suomen itsenäisyyden hyväksi idän uhkaa vastaan ja vailla itsekästä pyrkimystä henkilökohtaiseen glooriaan. Hänessä säilyi isiensä maan Saksan arvostus ja samalla kotimaansa Suomen onnen ja menestyksen eteen tehty uhrautuva työ. Hän ei ajautunut arvovaltaristiriitoihin jääkäriveljiensä kanssa, koska hän ei jääkäriaikaa lukuun ottamatta kisaillut johtavien jääkäriupseerien kanssa sotilasarvoista, virkatehtävistä, Mannerheimin suosiosta tai kunniamerkeistä. Varmaankin  näistä syistä Horn oli lähes 30 vuoden ajan merkittävissä Jääkäriliiton luottamustehtävissä ja myös juhlapuhujana jääkäriliikkeen 50-vuotisjuhlassa Saksassa helmikuussa 1965."

Walter Hornin elämäkerta avaa hienosti jääkäriliikkeen ja Suomen valtiollisen itsenäistymisen 100-vuotismuiston viettämisen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti