Jussi T. Lappalainen: Kustaa III:n maasota. Savo ja Kymenlaakso 1788-1790. SKS 2014. 179 s.

Suomen itsenäisyyteen johtaneita tapahtumia voi jäljittää aina Ruotsin vallan aikaan saakka. Yksi merkittävimpiä oli Kustaa III:n sota. Edelleen pohditaan Kustaa III:n riskialtista seikkailupolitiikkaa. Siitä on ilmestynyt äskettäin aivan erinomainen, jälleen täysin uusia näkökulmia avaava professori Jussi T. Lappalaisen teos Kustaa III:n maasota, joka on jatkoa Lappalaisen briljantille teokselle Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790 (SKS 2011).

Vuosien 1939-1940 Talvisodan alun osalta on keskusteltu Mainilan laukauksista, tutkittu kuka ne lopulta ampui. Neuvostoliitto väitti Suomen ampuneen ja aloitti sillä perusteella sodan. Suomalaiset ovat aina olleet sitä mieltä, että laukaukset ampui Neuvostoliitto saadakseen tekosyyn sodan aloittamiseen.

Samanlainen keskustelu jatkuu Kustaa III:n aloittamasta maasodasta, Puumalan Vuolteensalmen laukauksista kesäkuussa 1788. Olivatko ne Kustaan Tukholman oopperasta tilaamien venäläisten univormujen avulla järjestämä lavastus, jonka varjolla sota voitiin aloittaa, vai kävikö niin, että venäläisen tiedusteluosaston tulo rajan yli teki niiden käytön tarpeettomaksi? Lappalainen päätyy hienossa ja uusiakin lähteitä sisältävässä analyysissään siihen, että kyse oli järjestetystä provokaatiosta. Niin kuin oli muuten Mainilassakin.

Teoksen  erityinen anti  ovat Tukholman arkistoista saadut aikalaiskartat ja niiden tekstien suomennokset. Lappalainen käy selkeästi läpi sodan taustat, sodankäynnin taktiikan, puolustusryhmityksen ja linnoittumisen yksityiskohdat sekä Värälän rauhan ja sodan seuraukset.

Kustaan seikkalupolitiikka tarkoitti haavetta Ruotsin suurvalta-aseman palauttamissta. Hänen aloittamansa hyökkäyssota, jolla ei saavutettu rajanmuutoksia, sekoitti Ruotsin rahaolot, johti hänen salamurhaansa ja lopulta Suomeksi kutsuttujen maakuntien menetykseen vuosien 1808-1809 sodassa.

Suomi joutui Ruotsin vallan aikana usein sen ja Venäjän vihollisuuksien armoille. Venäjän valtakunnan osaksi jouduttuaan maakunnista muodostettiin Suomen autonominen suuriruhtinaskunta omine hallintoelimineen. On kuitenkin syytä kumota se virhekäsitys, että Suomen sotaa seurannut Venäjän vallan aika olisi ollut Suomelle yksinomaan rauhan aikaa. Suomalaiset joukko-osastot osallistuivat sotatoimiin Suomen rajojen ulkopuolella: ne lähetettiin kukistamaan Puolan ja Unkarin kapinoita. Krimin sodan aikana brittiläis-ranskalainen laivasto kävi tuhoamassa Suomen rannikon linnoituksia.   

Autonomian aikana 500 suomalaista yleni kenraaliksi tai amiraaliksi Venäjän armeijassa. Yhtenä heistä voi mainita Bulgarian itsenäistymissotaan vuosina 1877-1881 osallistuneen, hetken jopa maan pääministerinä toimineen kenraalin, josta on äskettäin ilmestynyt bulgarialaisen Venelin Tsachevskyn uusi elämäkerta Casimir Ehrnrooth. The General Who Made History. The True Story  (2013).